”Seuran tarkoituksena on vuokraamillaan mailla harjoittaa metsästystä ja ylläpitää järkiperäistä riistanhoitoa. Tässä tarkoituksessa on yhdistyksen ennen kaikkea vartioitava aluetta salametsästykseltä, vähennettävä mahdollisuuksien mukaan vahinkoeläimiä, karkoittaa riistamailta kiertelevät koirat ja kissat, kaadettava hyötyriistaa ainoastaan mikäli kanta sen kulloinkin sallii, järjestettävä kovina talvina riistalle ruokintaa sekä tarpeen vaatiessa huolehdittava sen lisääntymisestä.”
(ote 21.11.1957 päivätyistä säännöistä)
Seura syntyy Sydänmaalle 1957
Metsästysseurojen perustaminen Suomessa kiihtyi 1900-luvun puolivälissä. Sodasta oli toivuttu ja hirvikanta maassa oli elpymässä. Hirvien metsästys edellytti järjestäytymistä, joka alkoi Parkanon Sydänmaalla marraskuun 21. vuonna 1957 Toivo Isokallion tuvassa. Siellä pidettiin Kovesjoen erämiesten perustava kokous.
Saapuvilla olivat Toivo Isokallio, Tauno Pentti, Kosti Kuivasto, Olavi Iivonen, Frans Niemi, Väinö Kelkkasalo, Armas Multimäki, Reino Uusiluoma, Frans Ihanamäki, Martti Koskinen, Vilho Lehtonen, Eero Mäkynen, Ville Iivonen ja Martti Kallioharju.
Riistanhoitoyhdistyksen johtokunnasta olivat mukana Väinö Rytilä, joka toimi kokouksessa puheenjohtajana ja Lauri Tuomi, joka toimi sihteerinä.
Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin Toivo Isokallio (puheenjohtaja), Tauno Pentti (sihteeri), Kosti Kuivasto, Olavi Iivonen, Frans Niemi ja Väinö Kelkkasalo.
Helmikuun 25. vuonna 1958 päivätty ilmoitus yhdistysrekisteriin tuli hyväksytyksi elokuun 11. vuonna 1958, josta alkaen seura on virallisesti toiminut rekisteröityneenä yhdistyksenä.
Raivala mukaan 1962
Aluksi seuran nimeksi oli haviteltu Sydänmaan metsästysseuraa mutta nimi oli varattu, jolloin päädyttiin nykyiseen nimeen. Tämä koitui onneksi neljä vuotta myöhemmin 1962, kun toimintaan liittyi jäseniä Raivalan kylästä ja Kovesjoen Erämiehet kuvasi oikein hyvin uutta kokonaisuutta. Kokouksessa 4.3. 1962 Raivalan mukaantulo virallistettiin ja seuraan hyväksyttiin aluksi mukaan Leevi Alarautalahti, Pekka Piilola, Väinö ja Tapio Viinamäki. Raivalan tultua mukaan metsästysalue kasvoi 3000 hehtaarilla yltäen 13500 hehtaariin (suurimmillaan alue on ollut 14500 ha vuonna 1974).